Onnea Pekka! Perheemme äänet tulivat perille täältä rapakon toiselta puolelta ja seuraamme mielenkiinnolla uutta tulemistasi kotimaan politiikan saralla. Täältä suunnalta kun katsoo maailman asioita niin ilmasto- ja energiapolitiikka, ja EU:n tulevaisuus saavat aivan eri suhteet kuin kotimaasta käsin. Tsemppiä edessä vastaan tuleviin haasteisiin

2. Mika Niiniranta Sanoo:
Maaliskuu 19, 2007 @ 9.48 e

Onnea Pekka, ja kiitos itsellesi! Oli ilo olla mukana vaalityössä. Nyt on sitten aika osoittaa, että vihreät pärjäävät porvareidenkin kanssa: ei oikealla eikä vasemmalla, vaan edellä ja ihmisen puolella.

3. Akseli Sanoo:
Maaliskuu 19, 2007 @ 10.48 e

Onnittelut Pekka ja tiimi !!!

Teimme hyvän työn hyvällä tukiryhmällä.
Kiva myös kuulla, että jatkat bloggailua, se on kiva foorumi.

4. Heikki Korpela Sanoo:
Maaliskuu 19, 2007 @ 12.26 e

Jei! Vaalivoitto oli ansaittu.

Nyt sitten toivotaan, että Vihreät pääsevät mukaan tekemään hyvää hallitusohjelmaa; jos ei sitä, niin osaamme onneksi tehdä myös hyvää oppositiopolitiikkaa.

5. Rosa Meriläinen Sanoo:
Maaliskuu 19, 2007 @ 20.33 e

Onnea Pekka! Vähän harmittaa, etten saanut olla samaan aikaan sun kanssa eduskunnassa, mutta eiköhän vaihtokauppa mennyt kansakunnan, maailman ja vihreiden kannalta just oikein päin. Olet oikea vihreä valtiomies.

6. Jääsleläinen Pekka Sanoo:
Maaliskuu 20, 2007 @ 20.46 e

Olen erittäin tyytyväinen tulokseeksi! Jatka samaan tapaan!
Olen ihaillut esiintymistästi jo vuosiakausia, ellen enemmänkin, jatka samaam tapaasi, olet erittäin sympaattinen.

Terveisin toinen Pekka!

Ps. jos sinulla on aikaa, haluaisin jonkinlaisen vastauksen.

7. Rosa Meriläinen Sanoo:
Maaliskuu 31, 2007 @ 20.39 e

sitä luvattiin blogata säännöllisesti…

Onneksi olkoon Pekka
Katsastelin tuossa läpi uudet kollegasi. Kansainvälisen politiikan osaajia on uudessakin eduskunnassa vähän. Siinäpä vastuuta riittämiin.

Mulla on tosi hyvä kutina näistä vaaleista. Olin eilisen päivän Kuopiossa kampanjoimassa ja siellä vanhuksetkin ottivat tosi mielellään vihreiden esitteitä, sanoivat että Cronbergin perustulo-puheissa on itua ja minäkin olen oikein reipas tyttö.

2. Ville Ylikahri Sanoo:
Maaliskuu 17, 2007 @ 19.44 e

Näinhän siinä käy - hyvin tiivistetty Pekka! Kaisaniemessä nähdään! Jokainen helsinkiläinen vihreä ehdokas on tehnyt mahtavan kampanjan, jonka kaupunkilaiset ovat kyllä huomanneet.

3. Kari Tuhkanen Sanoo:
Maaliskuu 17, 2007 @ 21.11 e

Toivotaan Pekka, että olet oikeassa. Sinua kyllä tarvittaisiin kotimaan politiikassa. Onnea huomiseen vaaliin.

Tämän päivän hauskin kommentti syystä äänestää vihreitä tuli mummolta Tampereen Hämeenkadulta: “Ei minun elämäni voi tätä huonommaksi muuttua”. Hän ilmoitti äänestäneensä Amu Urhosta.

Musta on vähän hassua, kun ihmiset sanovat äänestävänsä vain henkilöä. Meillä nyt kuitenkin on vaalijärjestelmä, jossa annetut äänet lasketaan ensisijaisesti puolueen ääniksi.

Mä en muista tota Oden karahvityöaika -läppää. Mitä se tarkoittaa?

2. Akseli Sanoo:
Maaliskuu 13, 2007 @ 13.27 e

Oden ajatukset olivat mielenkiintoisia ja toimivia. Jäin kuitenkin pohtimaan, mitkä ovat talouskasvun hillitsemisen vaikutukset uusiutuvan energian investointeihin? Eiväthän ne nytkään ole kovin vahvalla sijalla, mutta voiko investointeja viedä eteenpäin ilman tuntuvaa talouskasvua? Tämä lähinnä asiaa huonosti tuntevan pohdintana.

3. Osmo Soininvaara Sanoo:
Maaliskuu 14, 2007 @ 9.33 e

Karahvityöaika tarkoittaa, että omaa työaikaansa voi myydä (maksimityöajan puitteissa) sen kokoisina annoksina kuin itse haluaa (vrt. karahviviini) ja valita näin itse tulojen ja vapaa-ajan välillä.

Toki uusiutuva energia tuo lisää työtä. Jos se työllistää 5 000 henkeä, tarkoittaa tämä 2 promillea lisää kokonaistyöaikaan. Kirjassani yritän kuitenkin sanoa, että meillä tehdään paljon työtä pelkän osallisuuden vuoksi. Kun työvoimasta tulee pulaa, markkinat hoitavat tämän turhan työn pois leiviltä.

Ode

4. Mika Niiniranta Sanoo:
Maaliskuu 14, 2007 @ 12.18 e

Olin kirjasto kympissä kuuntelemassa Pekan ja Oden keskustelua. Samantasoista soisi sisältöä soisi enemmän myös television vaaliohjelmiin (ne kolme hapanta vakionaamaa vakioväistövastauksineen eivät yllä enää edes viihteen tasolle), niin ei aina tarvitsisi vääntäytyä vaalitilaisuuksiin, kun haluaa herätellä myös omia aivosolujaan itsenäisen ajattelun antoisaan temmellykseen. Kiitos siis hyvästä. Toisaalta, näin demokratian pitäisi toimia. Ettei vaaleista tulisi rituaali, joka ulkoistaa vallankäytön ja tukahduttaa uutta luovan ajattelun. Vapaat kansalaiset toreille, kirjastoihin, kahviloihin ja minne milloinkin ottamaan osaa, kysymään ja haastamaan. Kuinka, Haavisto & Soininvaara, edistäisitte ihmiskunnan onnea luomalla lisää vuorovaikutusta? Mutta mitä tulee kirjan/perustulon teemoihin, loppui aika kesken ja ainakin yksi kommentti tahi kysymys pyörimään kielen päälle. Muistaakseni Soininvaara on jossakin sanonut, että demareiden taivaassa kaikki ovat töissä paperitehtaassa. Minusta taas alkoi tuntua että Soininvaaran tilastollisessa mallivaltiossa kaikki ovat onnellisia palkansaajia, olipa työsuhde sitten vakinainen tai pätkitty. Kuitenkin valtiovalta nimenomaan patistaa työttömiä ja pätkätyöläisiä yrittäjyyteen, jossa yksilö joutuu itse kantamaan riskit ja huolehtimaan työllistymisestään. En ole huomannut, että yrittäjillä olisi mahdollisuutta lyhentää omaa työaikaansa. Perustulo saattaa hivenen helpottaa yrittäjän riskiä, mutta edelleen monen osa on kohtuuton. En puhu nyt niistä harvoista yksilöistä joille yrittäjyys sinänsä on kutsumus, vaan niistä joille se on yksinkertaisesti mahdollisuus ammattinsa harjoittamiseen.

5. Tapio Onnela Sanoo:
Maaliskuu 15, 2007 @ 1.31 e

Olen Rosan kanssa samaa mieltä tuosta henkilö/puolue kysymyksestä. Mitä hyväkään tyyppi voi saada aikaan ryhmässä, jonka enemmistö ajaa ihan muunlaisia arvoja. Kenen hyväksi esim. Thomas Wahlgrenin äänet menevätkään?

Itse olen vähän ajatellut äänestää sellaista vihreää henkilöä, (miestä!) jolla en usko olevan kovin suuria mahdollisuuksia mennä läpi, koska minusta ne ehdokkaat ovat varsinaisia demokratian sankareita. He antavat aikaansa, energiaansa ja rahojaan lähes varmaan epäonnistumiseen, mutta tuovat kuitenkin isommalle joukolle ne ratkaisevat äänet.

Kouroksen kysymykseen: kyllä meidän pitää olla huolissamme myös Kiinan tai Iranin tehtaiden työläisten työoloista. On tultu vuoteen 2007 ja tänä vuonna olen ensimmäisen kerran nähnyt, että ay-liike kampanjoisi maailmanlaajuisesti työolojen parantamiseksi, paino sanalla maailmanlaajuisesti.

Suomalaistenkin työntekijöiden etu on, että Kiinassa työt tehdään hyvissä oloissa. Ajattelen täältä Perloksen varjon vierestä, että Kiina-ilmiö olisi hiukan heikompi, jos sielläkin laajalti yritykset maksaisivat hyvästä työympäristöstä ja inhimillisistä työajoista. Osa yrityksistä on jo selvillä vesillä tämän suhteen, mutta paljon on tekemistä - ikävä kyllä Suomessakin ulkomaalaisten työoloissa.

Iranin otin tuohon alkuun kolmesta syystä: 1) Kouroksen kotimaa, 2) Iranissa vietetään ensi viikolla uutta vuotta, newrozia ja 3) Iran kaikesta uskonnollis-vanhoillisesta hallinnosta huolimatta on niitä kehitysmaita, joissa naiset ovat laajalti työelämässä mukana. Iranin vahvat naiset ovat sekä vähäistä koulutusta vaativissa töissä että korkeakoulutettujen töissä - Iranin yliopisto-opiskelijoista jo 60 % on naisia!

Ainakaan minä en pelkää!

Muodollisesti oikeusministeriön vastustus perustuu käsittääkseni siihen, että internet-äänestyksessä ei aukottomasti pystytä varmistamaan äänestäjän vapaata tahtoa: joku saattaa pystyä valvomattomissa oloissa joko pakottamaan toisen äänestämään tahtomallaan tavalla tai ostamaan äänen.

Totta onkin, että ihan kokonaan tuota vaatimusta ei pystytä nettiäänestyksessä täyttämään. Jos kuitenkin olisi mahdollista joko äänestää rajattomasti uudelleen, jolloin viimeiseksi annettu ääni jäisi voimaan tai jos vain ensimmäinen annettu ääni jäisi voimaan ja kukaan ei voisi tarkistaa, josko ääni on annettu vaiko ei, suurin osa edellä kuvattua ongelmaa poistuisi. Kukaan ei yrittäisi ostaa ääniä, jollei voisi olla 100-prosenttisen varma, että ääni toisaan ohjautuu haluttuun kohteeseen. Ja kotihirmun pitää olla melkoinen, jos pystyy esim. koko ennakkoäänestyksen ajan vahtimaan toisen nettikäytöstä.

Kannatan kovasti nettiäänestysmahdollisuuden avaamista minäkin. Jos sitä joku pelkää, se on taho, joka uskoo kannattajakuntansa liikkuvan vähemmän netissä kuin muut. No, seuraava oikeusministeri on tuskin Leena Luhtanen, eivätköhän tämänpäiväiset uutiset sen asian ratkaisseet.

2. Nike Parland Sanoo:
Maaliskuu 9, 2007 @ 22.43 e

Minä en kannata ehdotusta. On totta että nuoret ovat tottuneet etsimään tietoa netin kautta, ja tekevät niin vaalienkin alla. Monet tulevat varmaan käymään eri ehdokkaiden kotisivuilla tsekkaamassa kenestä oikein on kyse.
Mutta itse äänestäminen on toinen asia - en ole vakuuttunut äänestyssalaisuuden säilyttämisestä kaikkien kohdalla, jos siirrytään Viron malliin.

3. Mikko Sanoo:
Maaliskuu 12, 2007 @ 10.02 e

En voi kannattaa äänestyksen siirtymistä verkkoon seuraavista syistä:
- järjestelmän luotettavuus, uskottavuus ja läpinäkyvyys
- äänestystapahtuma ei ole valvottu (ei voi tietää antaako äänestäjä äänensä vapaasta tahdostaan vai valvooko “isoveli” selän takana)

Paperilappujärjestelmän ehdottomiin hyviin puoliin kuuluu se että jokainen kansalainen ymmärtää miten se toimii ja prosessin hämääminen olisi hyvin suuritöinen operaatio (vaatisi useiden satojen tai tuhansien vaalitoimitsijoiden mukanaoloa väärentää äänestyslippuja niin että sillä olisi vaikutusta tulokseen).

Nettiäänestyksessä prosessi siirrettäisiin “mustaan laatikkoon” jonka toimintaa ymmärtäisivät vain kourallinen asiantuntijoita. Demokratialle on oleellista se että kansalaiset tietävät äänestysprosessin olevan reilu ja oikein toimiva, tätä ei mielestäni verkkoäänestyksessä ole mahdollista toteuttaa (sekä teknisistä että sosiologisista syistä).

Työskentelen itse tietotekniikka-asiantuntijana ja osallistun myös sananvapautta ja kansalaisten “sähköisiä oikeusia” edistävän yhdistyksen toimintaan, mutta en silti voi hyvällä omalla tunnolla sanoa kannattavani sähköistä äänestystä. Perinteisen äänestysmallin kustannukset ovat mielestäni halpa hinta siitä, että kaikki kansalaiset voivat ymmärtää miten demokratiamme peruspilareihin kuuluvat vapaat vaalit on toteutettu, eikä järjestelmän toimintaa voida rakenteellisista syistä keskittää pienen asiantuntijajoukon valvottavaksi.

On mielenkiintoista havaita että virolaiset, jotka ovat vasta tämän sukupolven aikana vapautuneet toisen valtion totalitaarisesta hallinnosta ovat valmiita lukitsemaan vaaliprosessinsa läpinäkymättömään mustaan laatikkoon.

Saat kuitenkin ääneni perinteisessä paperiformaatissa..

4. Heikki Korpela Sanoo:
Maaliskuu 14, 2007 @ 7.25 e

Verkkoa voi ehdottomasti käyttää demokratian kehittämiseen. Kaupunginjohtaja Jussi Pajusella voisi olla oma kyselytunti verkossa - ja kun nyt ekaksi saisi edes ne Helsingin valtuuston äänestyskartat nettiin, jota olen pyydellyt jo vuosia. (Itse kannatan myös valiokuntien ja valtioneuvoston pöytäkirjojen avaamista verkkoon, mutta tiedän että se on jo paljon kimurantimpi aihe.)

Verkossa voidaan hyvin kerätä kansalaisaloitteita (kuten Oraksen aloiteverstaassa ja Ylen aloitepankissa), keskustella politiikkaa kuten tässäkin blogissa, ja järjestää myös epävirallisia kyselytutkimuksia, joissa olennaista tosin on mielestäni mahdollisuus kommentoida, ei itse äänisaldo.

Nuorena ja nörttinä voin kuitenkin sanoa, että olennaista on se todellinen mahdollisuus vaikuttaa. Vaikuttamisen välinettä tärkeämpää minusta olisi vaikka se, että nuorisovaltuustoilla olisi suurempi mahdollisuus vaikuttaa “aikuistenkin” asioihin; että nuoria edustavia järjestöjä kuultaisiin ja heidän ajatuksensa otettaisiin huomioon; että nuorten omat projektit saisivat rahoitusta; ja että Suomessa olisi mahdollisuus Sveitsin mallin mukaan kansalaisaloitteisiin ja sitoviin, mieluiten kansalaislähtöisiin, kansanäänestyksiin.

Ei ongelma ole se, että äänestäminen, varsinkaan ennakkoäänestäminen, olisi mitenkään vaikeaa, vaan se, että nuorille taotaan jatkuvasti päähän, että pahat eläkeläismassat tekevät kuitenkin heidän päätöksensä eikä heitä kuunnella. Ehkä koulupaneeleissa pitäisi ennemmin sanoa rehdisti “me haluamme teidät mukaan politiikkaan ja te voitte todella vaikuttaa, jos haluatte” eikä “ne eläkeläiset äänestää kuitenkin!”. (Viimeisin on ollut erityisesti Kokoomusnuorten suosima repliikki paneeleissa.)

Niin kauan kun itse vaikutusvaltaan liittyvät kysymykset eivät ole kunnossa, pelkään, että verkkodemokratia välineenä näyttäytyy vain yrityksenä saada nuorilta muodollista oikeutusta omille päätöksille (”hehän ovat voineet osallistua ja heitä on kuultu”) sekä kosiskella heitä uurnille. Valta vaikuttaa on usein tehokkain kannustin (tai ehkä välttämätön, muttei riittävä ehto) ottaa selvää, ymmärtää ja ottaa kantaa.

Ari Heikkinen (ei varmaankaan puoluesihteerimme kirjoitti: “Jos kuitenkin olisi mahdollista joko äänestää rajattomasti uudelleen, jolloin viimeiseksi annettu ääni jäisi voimaan tai jos vain ensimmäinen annettu ääni jäisi voimaan ja kukaan ei voisi tarkistaa, josko ääni on annettu vaiko ei, suurin osa edellä kuvattua ongelmaa poistuisi. Kukaan ei yrittäisi ostaa ääniä, jollei voisi olla 100-prosenttisen varma, että ääni toisaan ohjautuu haluttuun kohteeseen.”

Ongelma ei poistu mihinkään. Äänen ostaja tai painostaja pyytää vain tositteen annetusta äänestä viimeisellä mahdollisella hetkellä ennen äänestyksen sulkeutumista. Tämän jälkeen ääntä ei voi enää muuttaa.

Olen itse toiminut 5 vaalilautakunnassa, ja voin sanoa, että suomalainen äänestysjärjestelmä on toimiva, luotettava ja erittäin läpinäkyvä. Äänestämässä käyvät myös uskovat laskentajärjestelmään, koska se on niin selkeä. Kenties koko systeemiä voisi joskus demota leikkiäänestyksellä vaikkapa Ylellä, jolloin nekin, jotka eivät nyt käy äänestämässä lainkaan, tajuaisivat miten hyvin systeemi toimi.

Vihreiden puoluehallitus on myös ottanut ainoana puolueena vahvasti torjuvan kannan äänestyspaikalla tapahtuvaan sähköiseen äänestykseen, koska siitä on hyvin vähän hyötyä ja siihen liittyy vakavia ongelmia mutta se tulee kalliiksi.

Itse olen kirjoittanut verkkoäänestämiseen liittyvistä ongelmista Sektori-uutispalveluun osoitteessa:
http://sektori.com/uutiset/7596/viron#ch110194 Aloitteestani ViNO antoi aiheesta myös kannanoton: http://www.vino.fi/index.php?subaction=showfull&id=1168932849&ucat=1

Ja lopuksi: (entisestä työstänikin tutulla) Mika Mannermaalla oli demokratian tulevaisuus -raportissaan myös hyviä ehdotuksia, kuten tulevien sukupolvien viranomaisen perustaminen, joka valvoisi tulevien sukupolvien etua vaikkapa eläke-, valtionvelka- ja ympäristökysymyksissä. Virtuaalinen vaalipiirikin voisi olla hauska systeemi - ne, jotka eivät halua nimenomaan vaalipiirinsä omaa edustajaa, voisivat äänestää valtakunnallisia ehdokkaita. Vaalityöltä tämä tietysti edellyttäisi eurovaalien kaltaisia hässäköitä, mutta tähän tarkoitukseenhan verkko taas jo toimiikin kuin nakutettu.

5. Pekka L J Jalkanen Sanoo:
Maaliskuu 17, 2007 @ 14.40 e

Heikki Korpela kirjoitti: ”Olen itse toiminut 5 vaalilautakunnassa, ja voin sanoa, että suomalainen äänestysjärjestelmä on toimiva, luotettava ja erittäin läpinäkyvä. Äänestämässä käyvät myös uskovat laskentajärjestelmään, koska se on niin selkeä.”

Minä en jaksa ymmärtää, minkä perusteella se oikein on luotettava ja läpinäkyvä. Kirjoitan tätä offline-tilassa, mutta niiden muistikuvieni mukaan, mitä olen OM:n vaalit.fi -sivuilta lukenut, järjestelmän käyttöoikeus on ostettu TietoEnator Oyj:ltä, joka omistaa siihen edelleen tekijänoikeudet, ja ilmeisesti huolehtii sen ylläpidosta. Lisäksi järjestelmä perustuu IBM:n DB2-relaatiotietokantaan.

En ole nähnyt mitään kelvollista selvitystä siitä, millä varmistetaan, ettei em. tietokannan ylläpitäjä tai joku muu riittävät käyttöoikeudet omaava henkilö pysty peukaloimaan vaalitulosta mielensä mukaan, tai ettei TietoEnator pysty upottamaan järjestelmään ylimääräistä koodia virittääkseen vaalitulosta myönteisemmäksi sellaisille puolueille, joiden uskovat parhaiten edistävän liiketoimintaintressejään.

En sinänsä usko, että mitään tällaista oikeasti tapahtuisi; suomalaisilla on taipumus olla keskimäärin varsin rehellistä väkeä. Haluan vain tuoda esiin sen, että mielestäni minulla ei keskivertoäänestäjänä ole juuri mitään mahdollisuutta varmistua järjestelmän oikeasta toimivuudesta.

Jotta järjestelmä olisi läpinäkyvä, sen lähdekoodin pitäisi mielestäni olla vapaasti kenen tahansa äänioikeutetun tutkittavissa ja testattavissa; lisäksi keskusvaalilautakunnan tulisi todistetettavasti varmistaa, ettei kääntäjää, jolla koodi muutetaan konekieliseksi, ole peukaloitu. Tällaisten toimenpiteiden jälkeen voisin luottaa järjestelmään jopa niin paljon, etten enää näkisi sähköistä äänestämistä äänestyspaikoilla minkäänlaiseksi ongelmaksi – kunhan laitteet olisi edelleen sinetöity siten, ettei laitteita fyysisesti peukaloimalla voi päästä vaikuttamaan ohjelmistoihin.

Yllä mainitsemani on siis kirjoitettu asenteella, jossa tietoturvapipo vedetään todella kireälle, mutta silti tällaiset toimenpiteet eivät mielestäni olisi alkuunkaan liioiteltuja maissa, joissa viranomaisten toimintaan voi luottaa selvästi huonommin kuin Suomessa. Esimerkkinä käy Yhdysvallat, joissa keskusteltua sähköisten äänestyslaitteiden turvallisuudesta on käyty viime vuosien vaalien yhteydessä paljon.

Mitä kotiäänestämiseen tulee, niin en pidä mahdollista äänikauppaa ja painostettuna äänestämistä yhtään sen suurempina ongelmina, kuin mahdollisuuksia nykyisen järjestelmän peukalointiin; se olisi teoriassa mahdollista, mutta käytännössä niin tuskin tapahtuu, enkä jaksa uskoa, että rajattoman uudelleenäänestämismahdollisuuden kanssa tästäkään tulisi todellista ongelmaa, johtuen paljolti juurikin suomalaisen kulttuurin ja vakiintuneiden demokraattisten perinteiden yhdistelmästä. Ja kieltämättä: nettiäänestäminen olisi kyllä superkätevää. Myönnän olleeni hieman kateellinen virolaisille nähtyäni, kuinka systeemi käytännössä toimii.

Siitä olen silti ViNOn kanssa samaa mieltä, että todellisuudet vaikutusmahdollisuudet ovat nettiäänestämismahdollisuutta tärkeämpiä. Mutta tästäkin huolimatta nuoremmille sukupolville tulee jatkossa olemaan yhä vaikeampi selittää, miksi äänestäminen ei onnistu verkossa, joten ainakin aktiivista keskustelua asiasta on syytä jatkaa.

Usein kuulen ihmisten valittavan, että miksei tästä ja tästä -aiheesta kukaan puhu. Ilmiöstä keskusteltiin juuri Moision Elinankin vaalisivuilla. Useimmitenhan nimittäin kaikista asioista joku puhuu ja tekee, mutta vain osaa mediasta kiinnostaa.

Aina joku bloggaa. Itse aloitin oman nettipäiväkirjani kansanedustajaksi tultuani juuri siksi, että voin kertoa työstäni ihmisille - muun median kautta se on vaikeaa, liki mahdotonta. Blogit ovat halpaa vaalityötä ja vaalikoneet tarjoavat kaikille ehdokkaille varallisuustaustasta riippumatta samat mahdollisuudet. Mehän tiedämme, että toisille tippuu kymmeniä tuhansia euroja vaalirahaa firmoilta ja etujärjestöiltä, toisille ei.

2. Ari Heikkinen Sanoo:
Maaliskuu 9, 2007 @ 19.37 e

Äskeiset MTV3:n uutiset kertoivat, että vihreiden osuus tilasta verkkomedioissa viime viikolla oli 15 %. Kok, kepu molemmat 16 % ja demarit 36 %. Demarien näkymistä taisi auttaa SAK.n kohumainos - ei siis ehkä demarien toivoma tapa olla esillä.

Vihreiden osuus selittyy käsittääkseni vain sillä, että meidän toimijamme ovat liikkeellä netissä - ei meillä ole ollut mitään kovin ihmeellistä julkisuuspiikkiä. Toistaiseksi netti näyttäisi tasoittavan kivasti muiden puolueiden resurssietua, mistä voi olla iloinen ja kiitellä Rosan kaltaisia blogi-edelläkävijöitä.

3. Tapio Onnela Sanoo:
Maaliskuu 15, 2007 @ 1.09 e

Luulen, että sekä media että poliitikot ovat tylsiä. En kerta kaikkiaan jaksanut katsoa enempää kuin 15 sekuntia MTV:n kolmen suuren suurta vaalikeskustelua tänään , vai mikä pääministeritaisto se nyt olikaan.

Ihan oikeasti, mikseivät ne muodosta kolmen suuren hallitusta, eihän niitä mikään erota toisistaan!

Minusta tämän toi aivan loistavasti näkyviin lauantain Uutisvuoto-ohjelma, jossa kolmen suuren edustajat joutuivat arvaamaan lyhyiden pätkien perusteella kenen vaaliohjelmasta oli kyse. Vastauksethan menivät aivan ristiin Haatainen ei tunnistanut oman puolueensa vaaliohjelmaa ja Pekkarinen ja Katainen luulivat sitä omakseen. Tuo pätkä pitäisi saada Youtubeen!

1. Mika Niiniranta Sanoo:
Maaliskuu 5, 2007 @ 10.41 e

Sensurointi on voinut jopa lisätä mainosten julkisuusarvoa. Minä ainakin näin SAK:n mainoksen peräti valtakunnanauutisissa. Sensorismi käy internet-aikana helposti omaan nilkkaan, mistä tämäkin keskustelunavaus toimii hyvänä osoituksena. Ne, joita Lex Karpela koskettaa, tietävät varmasti mitä on viraalimarkkinointi…
Tapauksissa on kuitenkin sananvapauden näkökulmasta selvä ero: kun SAK teki sen (melkein) itse, Masinointi.org:n sanoman vaiensi Sanoma Osakeyhtiö. Kuukausiliitteesä oli muuten hieno juttu kiinalaisen kansalaisaktivistin kohtelusta. Samaan aikaan toisaalla, Erkon oma imperiumi vaientaa väärinajattelijat. Mutta eihän siinä ole mitään ristiriitaa, eihän?

Kehitysmaakeskustelu saattaa tuntua monesta jotenkin etäiseltä ja vieraalta, mikä minun käsittääkseni perustuu yleiseen ajatusvirheeseen: vieläkin ajatellaan, että on “meidän asiat ja muiden asiat”.
Ei nähdä, että esimerkiksi kotimaiset energiaratkaisut ovat osa

maailmanpolitiikkaa. Me tupruttelemme täällä hiilidioksidia taivaalle, ja jossain kaukana etelässä ihmiset joutuvat kärsimään siitä esimerkiksi sellaisina paikallisilmaston muutoksina, jotka heikentävät satoja. Tai me täällä rakennamme ydinvoimaa sulkien silmät siltä, että ydinmateriaalit ovat turvallisuusuhka. Meille riittää, että siviiliiydinvoiman ja ydinmateriaalin asekäytön yhteys ei toteudu Suomessa, ja pim! ongelma on kuviteltu kokonaan pois häiritsemästä.
Reilun kaupan tuotteiden menestys Suomessa osoittaa, että ihmisillä on aitoa kiinnostusta olla maailman kansalaisia omilla valinnoillaan. Kuitenkin taitaa olla niin, että esimerkiksi EU:n kilpailusäännöt tekevät hankalaksi suosia reilusti tuotettuja tuotteita julkisissa hankinnoissa.
Olisi tosi tärkeää nähdä nämä yhteydet kehityskysymyksiin muillakin hallinnonaloilla kuin varsinaisessa kehitysyhteistyössä.

2. Mika Niiniranta Sanoo:
Maaliskuu 5, 2007 @ 11.03 e

Otan kantaa kohtaan 4. Yrityksille tulisi tosiaan luoda sekä velvoitteita että mahdollisuuksia toimia vastuullisesti globaaleilla markkinoilla. Kun yritykset jatkuvasti siirtävät tuotantoa kehitysmaihin, pitäisi Suomen ja EU:n pystyä osaltaan vaikuttamaan näiden maiden työoloihin ja ihmisoikeuksiin. Varsinkin idässä on politiikalla merkittävä rooli taloussuhteiden kehittämisessä.
Mutta myös kotimaassa poliitikkojen pitäisi uskaltaa ottaa takaisin sitä valtaa, jonka ovat luovuttaneet markkinavoimille. Vastuullisen vallankäytön mandaattina on paitsi ihmisoikeudet, myös ilmastonmuutos. Yhteiskuntavastuu on yrityksissä tällä hetkellä kuuma puheenaihe. Nyt olisi mainio tilaisuus luoda yrityksille, joissa valtio on käyttämässä omistajan ääntä, esimerkilliset vastuun käytännöt.