Haavisto-blogi

Tänään torstaina oli paljon viisautta Säätytalon salissa n:o 15, kun Paula Lehtomäen, Per Stenbäckin, Anni Sinnemäen, Sirpa Pietikäisen ja sankan yleisön voimalla mietimme, miten kehitysasiat saataisiin Suomessakin politiikan keskiöön. Tilaisuuden järjesti Kehityspoliittinen toimikunta.

Paavali Kukkonen SDP:stä toi hyvin esille sen, että näkemyserot kulkevat suurten puolueiden sisällä. Jos Suomi ottaa laajempaa globaalia vastuuta, kokoomuksessa ollaan huolissaan miten käy kansallisen kauppapolitiikan, kepussa ollaan huolissaan maatalouspolitiikasta ja SDP:ssä maahanmuuttajista. Paavali Kukkonen on itse ehdokkaana Kari Rajamäen kanssa samassa vaalipiirissä, joten puolueen sisäinen jakolinja on varmaan tuttu.

Itse olen sitä mieltä, että seuraavan hallituksen pitäisi ottaa hoitaakseen ainakin seuraavat asiat, jotta kehityspolitiikka ja YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen olisivat sen vakavasti otettavia tavoitteita:

1) EU:n yhteisen ulkopolitiikan synnyttäminen. Nyt komissio ja ministerineuvosto hiihtävät omia latujaan, ja koordinaatio on heikkoa. Kiertävä puheenjohtajuus tuo vielä oman lisänsä. EU minimoi nykyisellä tavalla oman ulkopoliittisen vaikutusvaltansa myös kehitysmaissa. Rahaa palaa, mutta poliittinen vaikutus on pieni.

2) Irti tiukasta kohdemaa-ajattelusta. Suomi voi vaikuttaa olemalla maailmalla pieni ja nopea, nyt se on pieni ja kankea. Tulisi nopeasti olla mukana luonnon- ja ympäristökatastofien ennaltaehkäisyssä, niihin reagoimisessa ja jälkihoidossa. Suomi voisi olla aktiivinen myös rauhanprosesseissa maailmalla, ja lisätä panostusta siviilikriisinhallintaan. On otettava teemat - ympäristö, ihmisoikeudet, naisten asema, rauha - ja toteutettava niitä siellä missä Suomella on mahdollisuus vaikuttaa.

3) Ulkoministeriön organisaatio uusiksi. Osa hitauttamme on jähmettynyt UM:n organisaatio. Ihmisten on voitava kiertää kansainvälisissä tehtävissä - YK, EU, ETYJ jne. - pelkäämättä virkavuosien menettämistä. Ministeriöön on tarvittaessa otettava asiantuntijoita talon ulkopuolelta. Erityisteemoihin ja kriisialueille tulee voida nimittää lähettiläitä silloin, kun tarve vaatii. Nyt Suomella pitäisi olla ilmastolähettiläs, joka valmistelisi Kioton sopimuksen jatkoa ja pyrkisi saamaan kehitysmaita mukaan ilmastositoumuksiin.

4) Yritykset mukaan globaalivastuuseen. Esimerkiksi YK:lla on ollut Global Compact -prosessi, johon harvat yritykset Suomesta ovat osallistuneet. Yksityinen sektori on saatava mukaan globalisaatiokeskusteluun ja kehitysvastuun kantamiseen.

5) Suomalaista rauhanosaamista maailmalle. Jotta olisimme vaikuttamassa ratkaisuihin kriisialueilla, tarvitsemme rauhanturvaajia, poliiseja, kehitysavun työntekijöitä ja monia siviilikriisinhallinnan osaajia. Suomen maailmalle YK:n ja muiden järjestöjen kautta lähetettävien osaajien määrää on lisättävä. Tämä edellyttää myös hyvää kriisinhallinnan koulutusta eri ammattiryhmille Suomessa.

Italian pääministeri Romano Prodi käy parhaillaan taistelua uuden hallituksen muodostamisesta. Toivottavasti hän onnistuu - Italiassahan vihreät ovat mukana hallituskoalitiossa, ja siellä on juuri tekeillä läpimurto Italian hallituksen energia- ja ilmastopolitiikassa.

Ellei enemmistöhallituksen kokoaminen Prodilta onnistu, ollaan Italiassa poliittisessa kaaoksessa, joka voi johtaa uusiin vaaleihin. On kuitenkin hyvä katsoa, mikä oli Italian senaatissa tapahtuneen luottamusäänestyksen syy: Italian osallistuminen NATO:n ISAF-operaatioon Afganistanissa.

Mukana oli myös poliittista taitamattomuutta, kun ulkoministeri Massimo D’Alema ilmoitti ennen äänestystä hallituksen eroavan, jos se häviää äänestyksen. Häviö tuli yllätyksenä, kun kaksi eri kommunistiryhmiin kuuluvaa senaatin jäsentä pidättäytyi äänestyksestä. Vihreät senaatin jäsenet äänestivät Prodin hallituksen puolesta.

Mitä sitten tulee NATO:n ISAF-operaation tulevaisuuteen Afganistanissa, siitä käydään muuallakin Euroopassa vilkasta keskustelua. Saksan vihreissä sisäinen keskustelu on hyvin vilkasta. Monet ovat huolissaan siitä että Afganistanin presidentti Karzain hallitus on liian riippuvainen ulkomaisesta sotilaallisesta läsnäolosta, eikä ole aloittanut dialogia oman maansa opposition kanssa - mukaanlukien Afganistanin eteläosassa vahvoilla olevat talebanit. Talebanit on paikallinen liike - toisin kuin aiemmin Afganistanissa ja nyt ilmeisesti Pakistanissa majaansa pitävä Al-Qaida -terroristiryhmä.

NATO-operaatiolla on ollut isoja taisteluja Afganistanissa - enimmillään taisi uhrimäärä olla yhden päivän operaatiossa 140 kuollutta taleban-taistelijaa. Puhutaan siis täysimittaisesta sodasta. Monet arvioivat, että kevään mittaan taistelut tulevat kiihtymään.

Tilanne on ongelmallinen, sillä NATO:lle Afganistan-operaatio on terrorismin vastaisen taistelun “lippulaiva”, ja operaatiossa on mukana monia NATO:oon kuulumattomia maita, myös Suomi. NATO:ssakin myönnetään, että poliittinen dialogi Afganistanin oppositiovoimien kanssa on ollut vähäistä, ja sitä on lisättävä.

Suomessa Afganistanin kehitystä on seurattava tarkasti. Afganistan-operaatiosta on vaarassa kehittyä kaikkein riskialttein rauhanturvaoperaatiomme, jossa helposti voi tapahtua myös miestappioita. Rauhanturvatoiminnan tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että riskit kartoitetaan etukäteen, ja painotetaan poliittisia ratkaisuja, jotka luovat toimintaedellytykset rauhanturvaamiselle. Afganistanista sellaiset poliittiset ratkaisut näyttävät vielä puuttuvan.

PS. Tein itse Afganistanissa töitä heti Karzain hallituksen tultua valtaan, ja silloin oli mahdollista matkustaa maassa aika laajasti - niin Jalalabadiin kuin Kandahariinkin. Kun nyt katsoo maan turvallisuuskarttaa, monet näistä alueista ovat muuttuneet vaarallisemmiksi. Se ei ole hyvää kehitystä.

Suomalaisen viennin edistäminen ja Suomen edun ajaminen on yksi suurlähetystöjemme tehtävistä maailmalla. Joskus vientihankkeet kohtaavat hankaluuksia – sellaisia joita esimerkiksi Metsä-Botnian sellutehdashanke Uruguayssa, lähellä Argentiinan rajaa.

Entinen ulkomaankauppaministeri, kansanedustaja Kimmo Sasi ehdottaa Ilta-Sanomissa 2.2.2007, että Suomi sulkisi lähetystönsä Argentiinassa sen vuoksi, että Metsä-Botnian sellutehdashanketta vastaan on ollut mielenosoituksia myös Argentiinan puolella.

Sasin ehdotus on huono. Metsä-Botnian hanke on herättänyt molemmin puolin rajaa ympäristökysymyksiä sekä tehtaan päästöjen että sen vaatimien puuviljelmien osalta. Vastaava espanjalaisen yrityksen investointi alueella on myös kohdannut kritiikkiä.

Sen sijaan, että Suomi luikkisi häntä koipien välissä pois Argentiinasta, kun kohtaa vaikeuksia, kannattaisi varmaan jatkaa keskustelua niiden kanssa, joilla vielä on hankkeesta epäilyksiä. Osapuolet on saatava vakuuttuneiksi siitä, että ympäristön tila ei heikkene. Suomalaisten viestin perillemenoa helpottaa se, että meillä on Argentiinassa suurlähetystö. Espanja on nyt alkanut välittää Argentiinan ja Uruguayn välisessä kiistassa, ja Suomikin voi saada vetoapua Espanjan välitystyöstä.

Metsä-Botnian investoinnin aikaansaama kiista on hyvä esimerkki uuden, globaalin talouden haasteista. Ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset on selvitettävä ennalta, ja ne täytyy myös osata kommunikoida ja saada osapuolten sitoutuminen hankkeeseen jo varhaisessa vaiheessa.

Suurlähetystön poissiirtäminen ei olisi ratkaisu, vaan ongelmien lakaisemista maton alle. Ei kai kukaan esitä lähetystön siirtämistä pois Moskovasta, vaikka rekkajonot Venäjän rajalla harmittavatkin?